V-osasto (Mia)

Kuinka V-osaston tarina sai alkunsa, ja ketä orkesteriin kuuluu nykyään?

Saatiin vuonna 2008 pikku nousussa kuningasidea, että pitäiskö perustaa bändi. Ei meistä kukaan muu osannu soittaakaan ku Pete, kitaristi. Mutta tässä sitä ollaan 14 vuotta myöhemmin.
Oltiin pitkään mietitty kakkoskitaristia bändiin, että saatais enemmän buustia ja fiilistä soittoon. Kesällä meille hyppäs rumpupallille uusi jäsen Make ja Ville saatiin komppikitaraan. Liidikitaraa meillä soittaa Pete, bassoa Jussi ja mikkiin hönkii Mia.

Teiltä julkaistiin vast’ikään Killer recordsin toimesta neljän biisin EP Radalla, jota saa myös kasettina. Millainen prosessi äänitteen teko oli, sujuiko kaikki suunnitelmien mukaan vai tuliko matkan varrelle yllätyksiä?

2020 loppuvuodesta äänitettiin biisit omalla treeniksellä ja ne miksasi Tuomo Valtonen Sundi Coop studiolla.
Sitä luulis, että vinyylin valmistus ois suht nopeeta, mutta meillä sitä synnytettiin painossa 13 pitkää kuukautta. Kasetti taas saatiin viikossa ulos. Mutta nyt lopultakin kasetti ja seiska on saatavilla Killer Recordsin nettikaupasta: http://www.killerrecordsfinland.com/store/7-v-osasto

Mistä V-osaston elämänmakuisten biisien aiheet kumpuaa? Kenellä on päävastuu kappaleiden teosta, vai onko kaikki yhteistyötä?

Sanoitukset ja sävellykset tekee Mia, Jussi ja Ville. Sitten Pete sovittaa piano ja skittaversiot demoiksi. Treenatessa biisit sitten jalostuu pikku hiljaa lopulliseen muotoonsa.
Lähtökohtaisesti halutaan tehdä rentoa ja hyväntuulista punkrockia, johon kuulija voi samaistua. Jokaisella biisillä on joku oma sanoma tai tarina, kepeimmillään vaikkapa teinirakkaus ja yhden illan jutut. Tai sitten otetaan kantaa suljetulle osastolle joutumiseen tai rankimmillaan perheväkivaltaan. Aiheet voi löytyä kohtaamisista yöjunassa, kummuta lähipiiristä tai ajankohtaisista aiheista.

Millainen osasto se V-osasto on? Eli miten bändi sai nimensä?

Maailma on pullollaan kaikenlaisia osastoja, aakkosten alkupään osastot ei ottanut uusia potilaita niin sit meistä tuli V-osasto.

Mieleenpainuvimmat keikkamuistot hyvässä tai pahassa?

Oltiin keikalla Pihlajanmäen lähiräkälässä, jossa yleisönä vanhoja punkkareita, joilla elämä ei oo ollut selkeesti helppoa. Soitettiin Väkivalta ja yleisö itki biisin mukana. Keikan jälkeen tultiin halaamaan ja kiittämään että joku kertoo vaikeistakin asioista elämässä. Se oli itseasiassa tosi koskettavaa. Että pystyi vaikuttamaan noin paljon kuulijaan.

Tykätään pienistä, intiimeistä ja varsinkin ulkokeikoista. Niissä on jostain syytä tosi spesiaali ja vapauttava fiilis. Ja niissä pääsee mahtavan lähelle yleisöä.
Ja eka keikka jäi mieleen tietysti, soitettiin rakenteilla olevan kämpän autotallissa.

Mikä on palkitsevinta musiikin tekemisessä ja/tai esittämisessä?

Palkitsevinta on ehdottomasti kun jengi aidosti tykkää siitä musasta mitä tehdään ja heittäytyy keikoilla mukaan. Ja se tunne kun livenä saa yleisöltä järjettömästi energiaa.

Miltä tulevaisuus näyttää V-osaston silmin?

Nyt treenataan uusia omia biisejä ja aloitetaan tuoreiden Misfitsin käännösbiisien äänitys. C-kasettia siis pukkaa taas kohta ulos.
Treeniksen bunkkerista on aina siistiä päästä vetämään livenä. Keikat ja liveyleisöhän on tän jutun suola.

Terveiset yleisölle?

Nauttikaa musasta ja tulkaa keikoilla moikkaamaan! Ja jos ei muuta, niin osastolla tavataan.